Elokuu 2018 - Leikkaus

Alkukuusta havaitsin taas WC käynnillä kirvelyä ja selkeät merkit virtsatietulehduksesta. Onneksi varalla oli antibiootteja, joten sain kuurin aloitettua heti. Kuumetta ei juurikaan ehtinyt nousta. Tämä oli jo kolmas tulehdus tänä vuonna ja toinen katetroinnista johtuva.

Ennen leikkausta oli sovittu vastaanottokäynti elokuun puoliväliin ja halusin vielä kertaalleen varmistua, että kaikki on ymmärretty ja otettu huomioon. 

Terve,
ohessa on kysymyksiä, jotka voitaisiin katsoa vastaanotolla läpi. Toisessa liitteessä on vielä muutamia aiheeseen liittyviä artikkeleja, jos niistä vaikka löytyisi vielä jotakin uutta, tai ainakin vahvistusta aikaisemmille tutkimuksille.

Vahvistaisitko vielä, että olet paikalla tuolloin 13.8. eikä lääkäri ole vaihtunut tässä välissä.

T:PP 

Alla sähköpostin liite:

Vastaanotolla käsiteltiin lyhyesti erilaisia leikkaustekniikoita ja sen jälkeen vastasin vielä sähköpostitse:

Terve,

otit vastaanotolla aluksi puheeksi TUIPin. Olin lukenut melko huonosti viimeksi lähettämäni artikkelit, kun sillä kohtaa tuntui, että on pakko yrittää ottaa vähän etäisyyttä koko asiaan. Eihän se tietenkään onnistunut, viimeiseen puoleen vuoteen ei varmasti ole ollut kymmentä minuuttia pitempää jaksoa ettei tämä asia olisi ollut mielessä. En tiedä mistä johtuu, mutta henkisesti tämä on ollut jo tähän asti niin rankka kokemus, että mitään lähellekään vastaavaa ei tähän mennessä ole osunut kohdalle.

Joka tapauksessa, olit oikeassa niistä TUIPeista, jotka on tehty käyttämällä 1 cm:n varmuusetäisyyttä.  Se leikkaustapahan näytti toimivan käytännössä ilman mitään komplikaatioita!  Itselläni oli mielessä silloin vastaanotolla normaalin TUIPin luvut, jotka ovat epTURPia huonommat. Tietysti tuollainen on erittäin kiinnostava. Toisaalta uusintaoperaation riski pelottaa. Ainakin etukäteen leikkaus vaikuttaa sellaiselta, että kovin mielellään siihen ei toista kertaa joutuisi. Jossakin näin luvun, että uusinnan riski olisi 30% luokkaa 5 v. sisällä ja kasvaisi suhteessa eturauhasen kokoon.  Onko sinulla tästä parempaa tietoa?  Vastaanotolla jäi puhumatta se, mitä tietoa saatte palautteena leikkauksen jälkeen. Onko mahdollisesti tästä asiasta mitään tarkemmin?

Jos ajatellaan TUIPia ja TURPia, niin ne vaikuttavat kudoksen poiston suhteen ääripäiltä, toisessa tehdään kapea viilto ja toisessa poistetaan mahdollisimman paljon. Mitä olet mieltä, voisiko jokin välimuoto olla hyvä ratkaisu?

Liikkeelle voisi lähteä siitä, mikä on jollakin varmuudella tiedossa:. 1 cm:n varmuusetäisyys on säilytettävä, se lienee aika selvä tutkimusten pohjalta. Lisäksi, jos erektio-ongelmat johtuvat kapselin ulkopuolisten hermojen vaurioitumisesta lämmön takia, niin eikö kudosta kannattaisi jättää hieman poistamatta kapselin sisäpinnalle? Siinä tuskin enää syntyy uudelleen tukkivaa liikakasvua, etenkin jos liikakasvu keskittyy pääasiassa transition zoneen, joka ainakin piirroskuvien mukaan on keskemmällä ja se tulisi poistetuksi aika hyvin.

Noiden kahden ääripään välillä on tietysti vaihtoehtoja. Mieleen tulee esim. normaalia TUIPia leveämpi ura, jonka kasvaisi hitaammin umpeen.  Tai miten ajatus, että suurennetaan olemassa olevaa virtausreittiä tasaisesti joka puolelta, mutta kuitenkin kudosta poistettaisiin vähemmän kuin TURPissa. Tällöin anatomia jäisi periaatteessa mahdollisimman samanlaiseksi kuin mitä se on normaalistikin, virtausaukko vain on suurempi, eli se vastaisi ainakin jossain määrin tilannetta ennen liikakasvua. Onkohan tälläisesta tietoa? Luulisi, että se on tullut muillekin mieleen.

Sitten vielä kysymys tuosta saksalaisten artikkelista. Kuinka ymmärrät kohdan 3? Vastaanotolla puhuttiin, että varmuusetäisyys olisi ympäriinsä joka suunnalla 1 cm luokkaa, mutta onko siinä "ventral side:llä" tultu lähemmäs kuin 1cm?

Mikä muuten on paracollicular, siihen en löytänyt googlestakaan mitään selvyyttä (voisiko olla siemenjohtimien suunta?).

Taas kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole vastauksia, mutta olisi hienoa jos ehdit katsoa niitä ja kertoa näkemyksesi ja tiedät ainakin mikä on käytännössä mahdollista.  Joku näistä tavoista on kuitenkin aika pian valittava.

PP

Johdonmukaista on tosiaan, että jos tekee TUIP:in ulottamatta sitä aivan siemenkukkulan tasolle, ejakulaation pitäisi säilyä vielä paremmin kuin tekemällä TURP:n samalle tasolle, jo siltä pohjalta ajatellen että normaali TUIP säilyttää sen paremmin kuin normaali TURP. Toisaalta mitä isompi eturauhanen, sitä isompi riski että adenooma tukkii halkaisusta huolimatta eli toimenpide ei ole välttämättä riittävä eli uusintatoimenpiteen riski on TUIP:issa isompi. Yleensä tosiaan TUIP-toimenpidettä suositellaan alle 30g rauhasiin, sinulla on MRI:n perusteella 35g eli ei kovin suurta eroa tässä suhteessa. Leveämpi TUIP-ura ei ole käytännössä hyvä ajatus koska silloin lähestytään jo eturauhasen vaporisaatiota tai puoliksi tehtyä eturauhashöyläystä. TUIP:n idea on kuitenkin tehdä mahdollisimman pieni toimenpide..

TURP voidaan toki tehdä ns. säästävänä mutta toisaalta adenoomaa turha jättääkään koska sitten taas riski että jäännösadenooma tukkii myöhemmin. Toki ei kannata yrittää absoluuttisesti kapselirajaankaan joka paikasta koska ainakin periaatteessa se voi erektiohäiriön riskiä lisätä.

Mitä tulee tuohon terminologiaan, parakollikulaarinen tarkoittaa tässä siemenkukkulan vieruskudosta eli tavallaan niitä eturauhaskudoksen läppiä jotka jätetään mahdollistamaan siemensyöksyn, normaalisti parakollikulaarinen kudos höylätään pois. Näin ainakin itse terminologian ymmärrän.

Ventraalisen kudoksen höyläämisen raja ei yleensä ole ongelma koska ventraalipuolella on siemenkukkulan päällä harvoin tukkivaa kasvua. Siinä kannattaa pitää sama 1cm varoetäisyys.

Osa näistä asioista selviää paremmin vasta toimenpiteen yhteydessä ja tilanteen mukaan arvioidaan mikä on paras ratkaisu. Lähtökohtaisesti tekisin edelleen ep-tekniikalla turpin.

yt, Mika

Näillä eväillä tehtiin leikkaus aivan elokuun lopussa. Leikkauksen alku vaikutti ammattimaiselta, asiat käytiin läpi samaan tyyliin kuin lentokoneen lähtötarkistus. Ammattimaisuuden hohde karisi kuitenkin pian, kun leikkaukseen käytettävää laitetta ei saatu käyntiin. Vasta neljäs paikalle tullut henkilö osasi sitten käyttää sitä ja päästiin jatkamaan. Leikkaus sinänsä oli puudutuksen vuoksi melko tunnoton.  Mieleen jäi kuitenkin melko kovakourainen käsittely. Vaikka koko alapää oli tunnoton ja jalat telineissä, silti tuntui kuin koko mies olisi liikkunut, kun urologi käänteli leikkuriaan eturauhasen sisällä. 
 Jälkeenpäin oli parin, kolmen päivän aikana jonkin verran kipuja, mutta ne hoituivat melko hyvin normaaleilla kipulääkkeillä.