Maaliskuu 2021 - Pompottelua ja lisää "asiantuntijoita"

 

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES

AVI:sta pyydettiin viemään heidän virheellinen päätöksensä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamiehen toimistossa asiaa käsitteli esittelijä Leena-Maija Vitiä.  Hän ei ottanut kantaa päätökseen, vaan pyysi soittamaan apulaisoikeusasiamies Maija Saxlinille.  Saxlinin sihteeri sanoi, että Saxlin ei keskustele asiakkaiden kanssa. Saxlin vain allekirjoittaa sen, mitä esittelijä on esittänyt päätettäväksi. Soitin uudelleen esittelijä Vitiälle. Nyt Vitiä totesi, ettei oikeusasiamies voi ottaa kantaa AVI:n päätöksiin, he tutkivat vain onko päätös tehty muodollisesti oikein.  Pyysi soittamaan Valviraan.  Valvirassa kertoivat, että eivät käsittele AVI:n asioita. Valvirasta pyydettiin ottamaan yhteyttä AVI:in. Näin siis tuli täysi kierros pompottelua viranomaisten välillä täyteen. Lopputuloksena on toistaiseksi se, että yksi kuopiolainen urologi on perehtynyt asiaan huolimattomasti ja kirjoittanut virheellisen lausunnon.  Tämä pesty viranomaiskoneistossa totuudeksi.

 

POTILASVAHINKOLAUTAKUNTA

Tapahtuneet virheet ovat potilasvahinkolautakunnassa käsittelyssä. Tai siis ovat olleet yli vuoden jonossa odottamassa käsittelyä. Nyt sieltä tuli asiantuntijan lausunto. Lausunnon oli tehnyt joku vaasalainen urologi Christian Palmberg. Palmbergin lausunto on yhtä perustelematon kuin mitä oli aikaisemmin AVI:lle lausunnon tehneen Salosen teksti.

Palmberg väittää, että etukäteisinformaatio olisi ollut riittävä. Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että yhdessäkään dokumentissa, keskustelussa, ei kerta kaikkiaan missään ole mainittu orgasmin menetyksen, seksuaalitoimintojen menetyksen, hermovaurion ja Peyronien taudin riskistä. Mitään näyttöä ei ole, että näistä asioista olisi kerrottu yksinkertaisesti siksi, että niistä ei ole kerrottu. Myöskään kukaan hoitoon osallistuneista lääkäreistä ei ole edes väittänyt, että niistä olisi kerrottu.

Palmberg väittää, että TURPilla ja Peyronien taudilla ei ole yhteyttä perustelematta asiaa mitenkään. Tuollainen virheellinen käsitys on joskus aikanaan ollut vallitseva. Jos ammattitaitoa ei ole päivitetty aikoihin, voi joku vieläkin luulla, että se pitää paikkansa. Helposti löytyy parikymmentä kansainvälisten asiantuntijoiden lausuntoa ja artikkelia TURPin ja Peyronien taudin yhteydestä.

 Tutkimuksissa on osoitettu, että jo pelkkä 3-tiekatetri aiheuttaa Peyronien taudin 17.5%:lle potilaita. TURP on huomattavasti raaempi toimenpide. Sen on tutkitusti todettu aiheuttavan 16-kertaisen riskin normaaliin nähden. Todennäköisyyslaskennan perusteiden mukaan kahden toisistaan riippumattoman tapahtuman todennäköisyys on kummankin tapahtuman todennäköisyyden summa. Kahdella TURPilla päästään siis 32 kertaiseen riskiin. Lisäksi on vielä huomattava, että jo kertaalleen operoidulle alueelle meneminen lisää vielä riskiä moninkertaiseksi.  Kirjallisuuden mukaan Peyronien taudin normaali esiintyvyys on 3…10%. Kun tämä kerrotaan 32:lla tai sitä suuremmalla luvulla, on Peyronien taudin synty lähes varmaa. Ja näin kävikin.

Palmberg väittää, että molemmat höyläykseni tehtiin oikein. Siis hänen mielestä kaikki meni oikein, kun toimenpiteellä, jolla pitäisi parantaa virtsan kulkua, saatiin se loppumaan kokonaan. Toisella toimenpiteellä aiheutettiin hermovaurio, tunnon menetys, orgasmin menetys, erektio-ongelma, Peyronien tauti ja seksuaalisten toimintojen tuho.  Palmbergin mukaan tämäkin tehtiin oikein. On suorastaan pelottavaa kun lääkärillä on potilaan hoidosta tuollainen näkemys.

Palmberg suostui sentään vastaamaan puheluuni, toisin kuin AVIn ”asiantuntija” Salonen. Puhelun aikana Palmberg vei kaiken uskottavuuden itseltään kertomalla, että ei ole lainkaan perehtynyt Alloussin epTURP-menetelmään.  Silti hän kirjoittaa lausunnossaan, että ensimmäinen höyläykseni tehtiin oikein. Se höyläys siis piti tehdä juuri tuon Alloussin menetelmän mukaisesti.

 

KAIPIAN VASTAANOTTO

Käynti oli karu. Ainoat Kaipian näkemät vaihtoehdot olivat joko leikkaus, jolla poistetaan Peyronien taudin aiheuttama arpikudos, tai penisproteesi. Leikkaukseen Kaipia ei itsekään uskonut, siinä poikkeuksetta vaurioitetaan hermoja niin pahoin, että leikkaukset ilmeisesti epäonnistuvat lähes kaikki. Toinen vaihtoehto olisi penisproteesi. Sen aiheuttama tuho olisi myös totaalinen ja peruuttamaton.

Vastaanoton jälkeen oli todella epätodellinen olo. ”Yleisellä, hyvin hallinnassa olevalla ja ongelmattomalla” toimenpiteellä oli saatu aikaiseksi seksuaalitoimintojen osalta täysi tuho!

Miten 2020-luvulla suomalaisen ”erikoissairaanhoidon” ammattitaito Yliopistollisessa keskussairaalassa, yhdessä yleisimmistä leikkauksista, voi olla näin huono.