Maaliskuu 2019 - Testosteronihoidon aloitus, Taysin vastuu

Yksityisellä lääkäriasemalla mitattiin testosteronitasot. Testo VL oli 232 pmol/L ja testo S oli 18 nmol/l. Ahon mukaan ne olivat liian alhaiset ja niiden keinotekoinen nosto auttaisi asiaa. Tasot olivat lähellä suositusten alarajoja, mutta eivät kuitenkaan niiden alle. Itse en oikein ymmärtänyt logikkaa kuinka höyläys olisi vaikuttanut testosteronitasoihin, sillä ennen höyläyksiä kaikki toimi normaalisti. Kaikesta huolimatta riittävän epätoivoisena aloitin geelihoidon, koska sen piti auttaa.

Soitin myös Taysiin ja sain sieltä uroterapeutin kiinni. Hän lupasi katsoa mitä on tehtävissä. Loppukuusta järjestyi aika urologi Antti Kaipialle. Hänen ehdotuksensa oli kokeilla Rinexin-lääkettä. Se on mm. flunssaan käytettävä  limakalvoihin vaikuttava lääke. Ikävä kyllä siitä ei ollut mitään apua ongelmaan.

Lähetin myös sähköpostin urologian uudelle johtajalle Jarno Riikoselle ja  Taysin toimialue 2:n johtajalle, Mikael Leppilahdelle. Toimialueeseen 2 kuuluu mm. kirurgia ja siten myös urologiset toimenpiteet.

Asiani koskee eturauhasen höyläystä, joka minulle on tehty teillä Taysissä kahdesti. Ensimmäinen oli elokuussa 2018 ja toinen marraskuun lopussa 2018. Molemmat toimenpiteet epäonnistuivat, mutta ensimmäisessä ei tullut vielä mitään korjaamattomia ongelmia. Toinen operaatio olikin sitten pahempi. Kun leikkauksen lopputulos selvisi, ensimmäisenä ajatuksena oli itsemurha. Leikkauksen tuloksena tuhoutui siemensyöksy ja orgasmi (jäljellä ehkä 2…3% entisestä).  Näiden seurauksena kaikki seksuaalinen toiminta käytännössä loppui ja mikä pahinta, se tuntuu tuhoavan myös kaiken muunkin elämän: öisin ei pysty nukkumaan, päivisin keskittyminen mihinkään on mahdotonta, normaaleja työasioita ei pysty hoitamaan ja työpaikka alkaa olla sen johdosta vaarassa, päivisin on ahdistusta, joka on useamman kerran eskaloitunut lähes hallitsemattomaksi…  Suoraan sanoen tilanne on helvetillinen.

Siemensyöksyn menettämisen mahdollisuus oli toki tiedossa etukäteen, mutta selvittelin useamman kuukauden eri menetelmiä sen välttämiseksi ja asian piti olla selvä. Lisäksi teidän lääkärit sanoivat, että se on aivan harmiton ilmiö. Sitä se ei todellakaan ole, se on paljon pahempi kuin etäkäteen osasin edes kuvitella.  Ja vielä pahemmasta asiasta, orgasmin menettämisen mahdollisuudesta kukaan ei maininnut sanallakaan.  

Kaiken kaikkiaan toimenpiteen komplikaatioita vähäteltiin ja siitä annettiin aivan väärä kuva: esimerkiksi Tammela totesi vastaanotolla 29.6.2018, että ”Höyläys on aivan rutiinitoimenpide, niitä tehdään paljon, ei siinä mitään ongelmia ole”, ”Siemensyöksyn menetys on aivan harmiton ilmiö” ja ”Minulla on tieto, että orgasmi säilyy operaatiossa aivan entisellään”.   Kaikki nuo väitteet ovat nyt osoittautuneet täysin vääriksi.  Lisäksi sekä Tammela, että leikkauksen tehnyt Ala-Lipasti, molemmat kertoivat, että löytämäni epTURP-menetelmä on aivan selkeä tehtäväksi tutkimusselostuksen ohjeilla. Omasta mielestäni näin ei ollut ja tarjosin kahdesti perehtymismatkaa Saksaan.  Se ei kuitenkaan saanut kannatusta.  Nyt tiedetään, että jokin siinä meni vikaan. Oikealla tiedolla en missään tapauksessa olisi suostunut operaatioon.

Lähestyn teitä molempia siitä syystä, että Ala-Lipastilla ei ollut keinoja tilanteen korjaamiseksi ja Tammela vetäytyi kaikesta vastuusta ja siirsi sen teille.  Haluaisin kahteen kysymykseen vastauksen:

1. mikä jälkimmäisessä leikkauksessa meni vikaan ja miksi?
2. miten tilanne korjataan?

Tuohon 2. kysymykseen liittyen, ei voi olla niin, että potilas tuhotaan kertomatta siitä mahdollisuudesta etukäteen ja sitten heitetään järjestelmästä pihalle todeten, että näitä sattuu aina silloin tällöin.  Ymmärrän tilanteen, jos kyse olisi operaatiosta, joka on harvinainen ja joita tehdään vain muutamia vuosittain.  Mutta nyt on kyse toimenpiteestä, joita teilläkin tehdään satoja vuodessa, Suomessa tuhansia.  Toimenpide on kaikkiaan 190 vuotta vanha, nykymuodossaankin n. 100 vuotta vanha, joten ei enää voi mitenkään olla hyväksyttävää, että se on noin huonosti hallinnassa.  Miksi mitään vaihtoehtoista, vähemmän tuhoavaa vaihtoehtoa ei ollut saatavilla, vaikka niitä on olemassa useita?

Liitteenä on sähköposti vastaanottokäynnin jälkeen, missä leikkaus tuotiin esiin ensimmäisen kerran. Silloin en tiennyt eturauhasesta muuta kuin sen sijainnin, mutta jotenkin aivan maallikkonakin aisti, että asiat teillä eivät höyläyksen suhteen olleet mitenkään hyvin hallinnassa. Muutoinhan en koko sähköpostia olisi kirjoittanut.   Jos jossakin olisi toivonut olevansa väärässä, niin tuon sähköpostin kahden viimeisen kappaleen suhteen.

Jatkossa olisi syytä harkita hyvin vakavasti pidättäytymistä höyläyksen tekemisestä ihmisille, jotka ovat vielä tässä elämässä kiinni. Niin kauan kuin operaatio on noin huonosti hallinnassa ja tuho pahimmillaan totaalista, täytyisi ensisijaisesti harkita muita vähemmän tuhoavia vaihtoehtoja. Niiden mahdollisuutta ei nyt ollut lainkaan.  Höyläys saisi olla vasta toinen tai kolmas vaihtoehto, jos mikään muu ei ole auttanut.

Vastaustanne odottaen,
PP 


Vastauksessaan toimialajohtaja Mikael Leppilahti kertoo ympäripyöreitä, mutta jättää vastaamatta oleellisiin kysymyksiin mikä meni vikaan ja miten asia korjataan.

Loppukuusta kävin potilasasiamiehen puheilla. Hän pyysi tekemään muistutuksen urologian toiminnasta ja ilmoituksen potilasvahingosta, jonka sitten teinkin.