Soitin myös Taysiin ja sain sieltä uroterapeutin kiinni. Hän lupasi katsoa mitä on tehtävissä. Loppukuusta järjestyi aika urologi Antti Kaipialle. Hänen ehdotuksensa oli kokeilla Rinexin-lääkettä. Se on mm. flunssaan käytettävä limakalvoihin vaikuttava lääke. Ikävä kyllä siitä ei ollut mitään apua ongelmaan.
Lähetin myös sähköpostin urologian uudelle johtajalle Jarno Riikoselle ja Taysin toimialue 2:n johtajalle, Mikael Leppilahdelle. Toimialueeseen 2 kuuluu mm. kirurgia ja siten myös urologiset toimenpiteet.
Asiani koskee eturauhasen höyläystä, joka minulle on tehty
teillä Taysissä kahdesti. Ensimmäinen oli elokuussa 2018 ja toinen marraskuun
lopussa 2018. Molemmat toimenpiteet epäonnistuivat, mutta ensimmäisessä ei
tullut vielä mitään korjaamattomia ongelmia. Toinen operaatio olikin sitten
pahempi. Kun leikkauksen lopputulos selvisi, ensimmäisenä ajatuksena oli
itsemurha. Leikkauksen tuloksena tuhoutui siemensyöksy ja orgasmi (jäljellä
ehkä 2…3% entisestä). Näiden seurauksena kaikki seksuaalinen toiminta
käytännössä loppui ja mikä pahinta, se tuntuu tuhoavan myös kaiken muunkin
elämän: öisin ei pysty nukkumaan, päivisin keskittyminen mihinkään on
mahdotonta, normaaleja työasioita ei pysty hoitamaan ja työpaikka alkaa olla
sen johdosta vaarassa, päivisin on ahdistusta, joka on useamman kerran
eskaloitunut lähes hallitsemattomaksi… Suoraan sanoen tilanne on
helvetillinen.
Siemensyöksyn menettämisen mahdollisuus oli toki tiedossa
etukäteen, mutta selvittelin useamman kuukauden eri menetelmiä sen
välttämiseksi ja asian piti olla selvä. Lisäksi teidän lääkärit sanoivat, että
se on aivan harmiton ilmiö. Sitä se ei todellakaan ole, se on paljon pahempi
kuin etäkäteen osasin edes kuvitella. Ja vielä pahemmasta asiasta,
orgasmin menettämisen mahdollisuudesta kukaan ei maininnut
sanallakaan.
Kaiken kaikkiaan toimenpiteen komplikaatioita vähäteltiin ja
siitä annettiin aivan väärä kuva: esimerkiksi Tammela totesi vastaanotolla
29.6.2018, että ”Höyläys on aivan rutiinitoimenpide, niitä tehdään paljon, ei
siinä mitään ongelmia ole”, ”Siemensyöksyn menetys on aivan harmiton ilmiö” ja
”Minulla on tieto, että orgasmi säilyy operaatiossa aivan
entisellään”. Kaikki nuo väitteet ovat nyt osoittautuneet täysin
vääriksi. Lisäksi sekä Tammela, että leikkauksen tehnyt Ala-Lipasti,
molemmat kertoivat, että löytämäni epTURP-menetelmä on aivan selkeä tehtäväksi
tutkimusselostuksen ohjeilla. Omasta mielestäni näin ei ollut ja tarjosin kahdesti
perehtymismatkaa Saksaan. Se ei kuitenkaan saanut kannatusta. Nyt
tiedetään, että jokin siinä meni vikaan. Oikealla tiedolla en missään
tapauksessa olisi suostunut operaatioon.
Lähestyn teitä molempia siitä syystä, että Ala-Lipastilla ei
ollut keinoja tilanteen korjaamiseksi ja Tammela vetäytyi kaikesta vastuusta ja
siirsi sen teille. Haluaisin kahteen kysymykseen vastauksen:
2. miten tilanne korjataan?
Tuohon 2. kysymykseen liittyen, ei voi olla niin, että
potilas tuhotaan kertomatta siitä mahdollisuudesta etukäteen ja sitten
heitetään järjestelmästä pihalle todeten, että näitä sattuu aina silloin
tällöin. Ymmärrän tilanteen, jos kyse olisi operaatiosta, joka on
harvinainen ja joita tehdään vain muutamia vuosittain. Mutta nyt on kyse
toimenpiteestä, joita teilläkin tehdään satoja vuodessa, Suomessa
tuhansia. Toimenpide on kaikkiaan 190 vuotta vanha, nykymuodossaankin n.
100 vuotta vanha, joten ei enää voi mitenkään olla hyväksyttävää, että se on
noin huonosti hallinnassa. Miksi mitään vaihtoehtoista, vähemmän tuhoavaa
vaihtoehtoa ei ollut saatavilla, vaikka niitä on olemassa useita?
Liitteenä on sähköposti vastaanottokäynnin jälkeen, missä
leikkaus tuotiin esiin ensimmäisen kerran. Silloin en tiennyt eturauhasesta
muuta kuin sen sijainnin, mutta jotenkin aivan maallikkonakin aisti, että asiat
teillä eivät höyläyksen suhteen olleet mitenkään hyvin hallinnassa. Muutoinhan
en koko sähköpostia olisi kirjoittanut. Jos jossakin olisi toivonut
olevansa väärässä, niin tuon sähköpostin kahden viimeisen kappaleen suhteen.
Jatkossa olisi syytä harkita hyvin vakavasti pidättäytymistä
höyläyksen tekemisestä ihmisille, jotka ovat vielä tässä elämässä kiinni. Niin
kauan kuin operaatio on noin huonosti hallinnassa ja tuho pahimmillaan
totaalista, täytyisi ensisijaisesti harkita muita vähemmän tuhoavia
vaihtoehtoja. Niiden mahdollisuutta ei nyt ollut lainkaan. Höyläys saisi
olla vasta toinen tai kolmas vaihtoehto, jos mikään muu ei ole auttanut.
PP
Vastauksessaan toimialajohtaja Mikael Leppilahti kertoo ympäripyöreitä, mutta jättää vastaamatta oleellisiin kysymyksiin mikä meni vikaan ja miten asia korjataan.
Loppukuusta kävin potilasasiamiehen puheilla. Hän pyysi tekemään muistutuksen urologian toiminnasta ja ilmoituksen potilasvahingosta, jonka sitten teinkin.