Avoimia kysymyksiä jäi paljon, joten turvauduin samaan kuin
moni muukin ja etsin Internetistä tietoa. Ihmisten kirjoittamat omat kokemukset
eivät varsinaisesti rohkaisseet, karkeasti arvioiden yli puolet leikkauksista
oli epäonnistunut jollakin tavalla.
Eturauhasen liikakasvun muita hoitomuotoja löytyi useita erilaisia,
jotka eivät komplikaatioiltaan olleet läheskään niin pahoja kuin höyläys.
Jostain syystä niitä ei kuitenkaan ollut saatavana Suomessa?
Perehdyin internetissä eturauhasen lääketieteelliseen
terminologiaan, rakenteeseen ja toimintaan. Käytin aikaa kymmeniä, ellei satoja
tunteja. Löysin neljä vapaasti luettavaa tutkimusta, joissa tutkittiin kuinka
käänteinen siemensyöksy voidaan välttää: kaksi italialaista tutkimusta vuosilta 1998
ja 2013, saksalainen tutkimus vuodelta 2014 ja egyptiläinen tutkimus vuodelta
2016. Lisäksi löytyi viittauksia sekä Aasiassa että USA:ssa tehtyihin
tutkimuksiin, mutta ne olivat maksullisen kirjautumisen takana ja niistä en
saanut tietoja. Saksalainen tutkimus vaikutti parhaimmin dokumentoidulta.
Se oli itseasiassa tehty jo vuosina 2001…2005 ja vuonna 2014 siitä julkaistiin
60 kk:n seurantatutkimus. Tämä tutkimus oli palkittu 2010 Euroopan
urologiapäivillä ja seuraavana vuonna Saksassa. Menetelmästä käytettiin
nimitystä epTURP (Ejaculation Preserving Transurethal Resection of Prostate)
Useissa artikkeleissa ja sairaalojen potilasohjeissa käänteisen siemensyöksyn syyksi mainitaan rakon kaulan sulkijan, joka on eturauhasen ja virtsarakon välissä, poistaminen. Se tieto näyttää olevan väärä em. tutkimusten (ja myöhemmin myös oman kokemukseni) valossa. Sulkijalla ei ole ainakaan merkittävää vaikutusta asiaan.
Useissa artikkeleissa ja sairaalojen potilasohjeissa käänteisen siemensyöksyn syyksi mainitaan rakon kaulan sulkijan, joka on eturauhasen ja virtsarakon välissä, poistaminen. Se tieto näyttää olevan väärä em. tutkimusten (ja myöhemmin myös oman kokemukseni) valossa. Sulkijalla ei ole ainakaan merkittävää vaikutusta asiaan.
Keräsin aineistoa koko 1 ½ kuukauden ajan ja laadin
kysymyslistan vastaanottoa varten. Lähetin tiedot Mika Ala-Lipastille hyvissä
ajoin ennen vastaanottoa, jotta hän ehtisi perehtyä asiaan.
Vastaanotto oli heti juhannuksen jälkeen. Menin Taysiin
toiveikkaana siitä, että vihdoin voisin saada selvyyden kysymiini asioihin ja
nimenomaan epTURP:iin. Epäilykseni
heräsivät jo käytävällä istuessani, koska huoneen ovessa oli minulle ennestään
tuntematon nimi. Toivoin, että vastaanotto olisi jossakin toisessa huoneessa.
Ei ollut. Lääkäri oli taas vaihtunut,
tällä kertaa vastaanotolla oli Tarmo Pekkarinen. Hän ei tietenkään ollut saanut
lähettämääni sähköpostia ja asiat aloitettiin taas nollasta. EpTURPista Pekkarinen
totesi edes tutkimuksia katsomatta, että sellaiseen ei voida lähteä, asiaan ei
kannata edes perehtyä, koska internetistä löytää juuri sellaista roskaa kuin
haluaa. Ainoa vaihtoehto on normaali höyläys, ota tai jätä. Oli pakko hyväksyä leikkaus, koska olin jo
aivan loppu jonottamisen aiheuttaman unettomuuden vuoksi. Leikkausjono oli kuitenkin peräti 3 kk pitkä,
ja voisihan sen vielä perua aina viime hetkeen asti.
Nyt viimeistään selvisi myös, että Ahon kanssa sovittua Rezum-hoitoa ei olisi saatavilla. Tammela vihjaisi jo samaan suuntaan aikaisemmin toteamalla, että se nyt on niitä Ahon pellepeloton-juttuja. Rezumissa eturauhasta pienennetään kudosta tuhoavalla kuumalla höyryllä. Elimistö poistaa tuhoutuneen kudoksen pikkuhiljaa ja virtsaus paranee. Rezumilla ei ole mitään höyläyksen kaltaisia komplikaatioita.
Nyt viimeistään selvisi myös, että Ahon kanssa sovittua Rezum-hoitoa ei olisi saatavilla. Tammela vihjaisi jo samaan suuntaan aikaisemmin toteamalla, että se nyt on niitä Ahon pellepeloton-juttuja. Rezumissa eturauhasta pienennetään kudosta tuhoavalla kuumalla höyryllä. Elimistö poistaa tuhoutuneen kudoksen pikkuhiljaa ja virtsaus paranee. Rezumilla ei ole mitään höyläyksen kaltaisia komplikaatioita.
Leikkausta varten jäin vielä istumaan ja odottamaan hoitajan
vapautumista, joka kirjaisi tiedot leikkausta varten. Siinä yhteydessä
mitattiin verenpaine, joka oli vastaanoton jäljiltä 235/135, vaikka olin jo
istunut puoli tuntia odottamassa ja ”rauhoittumassa” Pekkarisen vastaanoton
jälkeen. Hoitaja mittasi painetta ja sääti lukemia niin kauan, että sai
papereihinsa jonkin edes vähän järkevän lukeman. (Normaalisti verenpaineeni on
120/80)
Kotiin päästyäni lähetin Ala-Lipastille sähköpostin,
tunnelmat eivät olleet kovin korkealla:
Terve,
tulin juuri vastaanotolta sieltä teiltä Taysistä. Pahimmat
pelkoni kävivät toteen: taas uusi kasvo lääkärinä ja liki nollasta aloitus.
Lisäksi käänteisen ejakulaation minimoinnista, epTURPIsta, ei oltu edes kuultu
mitään. Onko niin, ettei koko sairaalassa kukaan tiedä ko. asiasta? Itselleni
tämä on yksi tärkeimmästä ja eniten ahdistusta ja pelkoa aiheuttavista
riskeistä, etenkin kun sen varmuus on melkein 100%.
Joka tapauksessa tässä vaiheessa ainoa vaihtoehto oli
varata leikkausaika (käsittääkseni sillä kaikista vanhanaikaisimmalla ja eniten
komplikaatioita aiheuttavalla menetelmällä) ja suositusten mukaan sinut
tekijäksi. Ennen operaatiota haluan vielä ehdottomasti tavata, se varmaan
järjestynee.
Ja ennen tapaamista laitan sinullekin vielä tietoa
epTURPIsta (osa on tullut jo aikaisemminkin).
Saksalainen tutkimus vuodelta 2014 on ehkä parhaiten
kirjoitettu saksalaisella täsmällisyydellä. Siinä on potilaita seurattu 5
vuoden ajan ja ymmärtääkseni tulokset ovat vastaavia kuin tavallisessa TURPissa
(Qmax, PVR ovat samalla tasolla kuin esim. GOLIATH-tutkimuksessa,
elämänlaatuindeksit jopa parempia). Ejakulaatio säilyy 80…90% tapauksissa ja
”stress of incontinence” on pienenpi kuin TURPissa. Mitään huonompaa en keksi,
mutta toivottavasti ehtisit lukea artikkelit läpi ja kertoa jos tutkimuksissa
on jotakin epäilyttävää, mitä maallikko ei ymmärrä / huomaa.
Ohessa on myös artikkeli vuodelta 1998(Italia) sekä
egyptiläisten tekemä tutkimus vuodelta 2016 (ollaanko Egyptissä lääketieteessä
pitemmällä kuin Suomessa?) ja pari artikkelia siitä, että virtsarakon kaulalla
ei erittäin todennäköisesti ole juuri mitään tekemistä käänteisen ejakulaation
kanssa, vaikka tämä lieneekin yleinen käsitys.
Käsittääkseni epTURP on tehtävissä samoin välinein kuin
tavallinen TURP? Mikä sinun näkemys on, ymmärtääkö ammattilainen selostuksissa
olevat ohjeet niin hyvin, että pystyy operoimaan niiden mukaan? Minulle
itselle ne jäävät hieman auki, koska en tunne terminologiaa ja eturauhasen
rakennetta niin hyvin.
Arvostaisin kovasti, jos ehtisit katsoa artikkeleja avoimin
mielin ilman ennakkokäsityksiä ja kommentoida niitä. Ainakin netin
mukaan herra Alloussi on esitelmöinyt useissa kansainvälisissä konferensseissa,
joten ei kait hän ihan mikään huuhaa-ukko ole? Tutkimusartikkelit ovat olleet
mm. British Journal of Urology ja Journal of Endourology –lehdissä.
Minulle tämä asia (ja varmaan sadoille tai tuhansille
muillekin miehille) on todella tärkeä. Jos ep-höyläystavalle ei ole
mitään esteitä, eikö sen pitäisi olla ainakin vaihtoehtona sitä
haluaville? Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, teillä menee näitä
leikkauksia rutiinisti paljon ja potilas komplikaatioineen on viimeistään
seuraavana päivänä poissa mielestä, mutta minun on tultava koko loppuelämä
leikkaustuloksen kanssa toimeen. Jos on olemassa nykyistä parempia
vaihtoehtoja, en jättäisi niitä selvittämättä.
Terveisin,
t: PP
Tilanne oli turhauttava, ahdistava, raivostuttava,
epätoivoinen. En tiennyt mitä seuraavaksi tekisin. Ehkä sairaalan urologisen osaston
johtaja saisi jotakin tolkkua asiaan. Kirjoitin professori Teuvo Tammelalle
kirjeen:
Tervehdys,
olen joutunut sinne teidän osastolle hoitoon, ja tuntuu
että tilanne ei ole kaikilta osin oikein hallinnassa. Ehkä parasta on aloittaa
lyhyesti alusta:
TILANNE
Vuodenvaihteessa minulla oli virtsatietulehdus, josta
seurasi käynti työterveydessä, Acutassa sekä edelleen Ahon
lähetteellä CT- ja magneettikuvaukset teillä Taysissä. Nämä kuvaukset
olivat jo luku sinänsä, molempien odottelu kesti kuukauden. Kyse oli
syöpäepäilystä. Viikko, pari meni vielä jotenkuten odotellessa, mutta sen
jälkeen tilanne ja pelko pahanlaatuisesta kasvaimesta kärjistyi nopeasti ja
puolentoista kuukauden ajaksi yöunet jäivät 2…4 tuntiin. Jokainen voi
itse miettiä mitä valvominen tekee työpäiville ja normaalille elämälle.
Jälkeenpäin asiaa selvitellessäni ilmeni, että kuvauspyynnön välittäminen
urologiasta Kuvantamislaitokselle kestää useita päiviä, lähes viikon. Sen
jälkeen kuvantamislaitoksen omaan byrokratiaan menee vähintään viikko.
Tämä on asia, johon voisitte jatkossa puuttua, koska se koskettaa varmasti
edelleen satoja potilaita. Itse koin odotuksen tuollaisessa tilanteessa
vastaavan lähinnä henkistä kidutusta.
Ensimmäinen käynti teillä urologiassa oli CT-kuvauksen
jälkeen. Vastaanotolla oli tällöin Aho, jonka vastaanotolla olin käynyt myös aikaisemmin. Istuin tunnin vastaanotolla syöden antibiootit koepalojen
ottoa varten. Vastaanotto oli lyhyt, päätettiin ottaa magneettikuva, ei
koepaloja. Tämä olisi varmaan hoitunut ilman käyntiäkin. Kuvauksen tuloksista
sain kuulla puhelimitse hoitajalta ja onneksi niissä ei näkynyt mitään
pahanlaatuista.
Seuraava vastaanottokäynti oli sovittu pian kuvauksen
jälkeen. Yllätys vastaanotolla oli iso, kun pöydän takana olikin ihan
uusi henkilö (Veitonmäki). Vastaanotto alkoi kysymyksellä, että koska
sovitaan leikkauspäivä. Olin pudota tuolilta, mistään leikkauksesta ei ollut
halaistua sanaa aikaisemmin. Päällimmäinen mielikuva mitä vastaanotosta
jäi, oli se että ei varmaksi tiedetä auttaako leikkaus vai ei, mutta tätä nyt
on tapana kokeilla. Vaihtoehdoista ei ollut puhetta. Komplikaatioista ei ollut
tarkempaa tietoa, mutta ne ovat mahdollisia ja käänteinen siemensyöksy ilmeisen
väistämätön. Mitään seurantaa eikä tietoa tuloksista teillä ei kuulemma
ole. Lähdin vastaanotolta hyvin hämmentyneenä ja huolissani. Uusi aika
oli vasta 1.5 kk päässä, ajatuksella, että sinä aikana voisin miettiä
asiaa. Seuraavan vastaanoton jälkeen voisin sitten viikon sisällä päättää
leikkaukseen tulosta.
Tilanteen saamasta käänteestä ja olemattomasta
leikkaustulosten seurannasta huolestuneena kirjoitin asiasta sähköpostilla Juha
Koskimäelle. Sähköpostin johdosta Mika Ala-Lipasti soitti ja kertoi
yleisesti leikkauksesta ja komplikaatioriskeistä todennäköisyyksineen. Toki
hänkään ei tiennyt teidän laitoksen tuloksia, vaikka tekeekin itse leikkauksia.
Ala-Lipastin kanssa sovittiin, että hän on seuraavalla vastaanotolla ja käydään
tilanne silloin paremmin läpi. Keräsin kysymykset sähköpostiin ja lähetin sen
hyvissä ajoin ennen vastaanottoa Ala-Lipastille (ja kopion Aholle). Odotukset
ja toiveet olivat korkealla, olinhan jo 1,5 kuukautta odottanut vastaanottoa ja
asioiden selviämistä.
Eilen menin vastaanotolle. Virtsan virtausmittaus, kesto 5
min ja sen jälkeen tunti odotusta käytävällä. Vastaanotolle päästessäni pöydän
takana oli taas uusi naama (Pekkarinen). Jo neljäs lääkäri saman asian
hoidossa! Tunteet vaihtelivat järkytyksen ja kiukun kautta epätoivoon ja
turhautumiseen. Taas kerran aloitettiin kaikki alusta, Pekkarinen ei ollut
tietoinen sähköpostista eikä siinä olleista kysymyksistä. Tuntui, että
tuli kolmas turha vastaanottokäynti. Sen aikana ei selvinnyt oikeastaan mitään
muuta, kuin että höyläys on ainoa vaihtoehto ja tilanne on ota tai jätä.
Leikkausten onnistumisesta, potilaiden kokemuksista, toipumisesta ja
leikkauksen hyödyistä/haitoista potilaan näkökulmasta, vaihtoehtoisista
hoidoista tai menetelmistä ei selvinnyt mitään. Yksikään lääkäri ei
myöskään ole kertonut, ei nyt eikä aikaisemmin, mikä tilanteeni eturauhasen
osalta on. Toisaalta sanotaan, että se ei ole kovin iso (35ml) ja
toisaalta taas se on iso ja tukkii virtsaputkea. Miten tukkii ja mistä ja miten
leikkaus auttaa siihen…?
EpTURP
Eniten toivoin saavani vastaanotolla tietoa
epTURP(Ejaculation-Preserving Transurethral Resection of Prostate)
-menetelmästä. Se on toteutettavissa normaaleilla välineillä vain
erilaisella, kudosta vähemmän poistavalla leikkaustavalla. Tutkimusten mukaan
menetelmällä ejakulaatio säilyy normaalina 80---90% tapauksissa, kun normaali
TURPissa sen menetys lienee liki varmaa. Se on kuitenkin miehelle niin tärkeä
asia, että sen menettäminen on iso asia! Pekkarinen ei ollut kuullutkaan
asiasta ja arveli, ettei kukaan muukaan teillä tiedä siitä mitään. Tilanne oli
aika järkyttävä: potilas on selittämässä lääkärille toimenpidettä, josta oli
juuri toivonut saavansa lisätietoa ja mahdollisesti käytännön kokemuksia.
Tuli olo, että höyläystä tehdään samalla sata vuotta vanhalla kaavalla ja sitä,
mitä muualla maailmassa tapahtuu ei seurata lainkaan. Voiko tilanne olla
näin huono? Löysin netistä Taysin sivuilta ( https://www.tays.fi/fi-FI/Pirkanmaan_urologiakeskus_aloitti_toimin(59344)) tekstit: ”Taysin urologinen osaaminen on
entuudestaan vahvaa.” ”Myös tieteellisen urologisen tutkimuksen määrä ja
laatu on Taysissa korkea.” ”– 70–80 prosenttia Suomen urologisesta
tutkimuksesta tulee Tampereelta.” ” Maailmalla Tampere on Suomen tunnetuin
urologian tutkimuksen keskus, sanoo urologian ylilääkäri, professori Teuvo
Tammela.” Jotenkin tuntuu, että
nuo väittämät ovat ristiriidassa käytännön kanssa.
Laitoin oheen kolme tutkimusta epTURPista sekä pari
artikkelia, joissa lyhyesti kuvataan ejakulaation mekanismia ja kyseenalaistetaan
rakon kaulan sulkijan vaikutus koko tapahtumaan. Toivoisin, että ehdit
perehtymään asiaan ja kertomaan näkemyksesi onko tutkimuksissa ja/tai
menetelmässä jokin puute tai vika. Tutkimusten tulokset ovat kuitenkin hyviä.
LÄÄKÄRIEN VAIHTUVUUS
Toivoisin, että saisitte järjestettyä laitoksenne toiminnan
sellaiseksi, ettei joka käynnillä ole uutta lääkäriä. Tilanne on potilaan
kannalta äärimmäisen turhauttava ja ahdistava. Tunnetta on vaikea edes
kuvailla. Potilas pomppii järjestelmässä edestakaisin eri lääkärien välillä,
saa erilaisia ohjeita, kokonaistilanne ei ole kenelläkään hallinnassa.
Tuntuu, että koko urologian poliklinikka on sekaisin. Hoidolle ja sen
perusteille ei ole mitään yhtenäistä ja yhdessä potilaan kanssa sovittua suunnitelmaa.
Itselleni leikkaus on kuitenkin iso asia ja jos jokin siinä menee pieleen, niin
helposti loppuelämä on piloilla. Teille potilas on kuitenkin vain yksi jonossa,
joka on helppo unohtaa seuraavana päivänä. Siksi toivoisin, että asiaan
perehdyttäisiin huolella, nyt tuntuu kuin asioita hoidettaisiin vasemmalla
kädellä. Jotenkin tulee mieleen monopoliyritys, joissa asiakas on
välttämätön paha. Autokorjaamotkin mainostavat ”omahuoltajia”, ja kyse on
sentään vain autosta.
JONOT
Yllä mainitulla Taysin nettisivulla mainitaan: ”Käytännön
työssä uudistuksen hyödyt ilmenevät muun muassa niin, että yhdessä
leikkaussalissa voidaan tehdä koko päivän ajan samaa toimenpidettä. Näin
henkilöstön ja varusteiden siirtymisiin ei kulu turhaa aikaa. Pitkällä
tähtäimellä keskuksen toiminta nopeuttaa potilaiden hoitoon pääsyä.”
Edellä mainitusta huolimatta jono on 3kk. Onko tälle asialle
tehtävissä mitään. Potilaan kannalta tilanne on likimain sama kuin mitä kerroin
CT- ja magneettikuvausten odotuksesta. Normaalia elämää on hyvin vaikea elää
odotusaikana.
LAATUJÄRJESTELMÄ
Itselläni on ollut sellainen käsitys sairaaloista ja niiden
toiminnasta, että siellä on laadun seuranta hyvinkin tarkkaa ja toimenpiteet on
tutkittu ja tilastoitu säntillisesti jo paljon ennen kuin edes koko
laatujärjestelmä sanaa oli keksitty. Järkytys oli kuulla, ettei mitään
tällaista järjestelmää ole olemassakaan. Ilmeisesti leikkaava lääkäri ei
yleensä edes näe potilasta enää toimenpiteen jälkeen, saati sitten tiedä kuinka
potilas on toipunut. Joku raportti luulemma lääkärille lähetetään, mutta sitä
en tiedä mitä se pitää sisällään ja aiheuttaako se mitä toimenpiteitä? Jos
asioita ei seurata, jokin jopa systemaattisesti väärä käytäntö tai
menettelytapa voi jäädä huomaamatta. Asioihin ei voida puuttua, virheitä
korjata, eikä virheistä oppia, jos laatua ei seurata.
Valmistavassa teollisuudessa laatujärjestelmä on ollut
käytännössä pakollinen jo yli 20 vuotta. Ilman sitä on turha yrittää saada
tuotteitaan myydyksi vähänkään isommalle yritykselle. Kuitenkin teollisuudessa
on kyse vain koneista ja laitteista, jotka voidaan korjata tai heittää pois ja
tehdä helposti uudelleen.
POTILAIDEN KOKEMUKSET LEIKKAUKSEN JÄLKEEN
Potilaiden kokemuksista ja toipumisesta hoidon jälkeen on
teiltä liki mahdotonta saada tietoa. Lääkäreiltä sitä ei ole saanut ja
tilastoja teillä ei ole. Hoitajat, joita olen tavannut, eivät osaa, halua tai
saa sanoa oikein mitään. Sattumalta tapasin teidän uroterapeutin.
Hän kertoi, että kaikki potilaat käyvät 3kk leikkauksen jälkeen hänen vastaanotollaan.
Jostain syystä hän ei suostunut kertomaan asiasta oikein yhtään mitään, pitkän
tivaamisen jälkeen sain irti, että on ”joku joskus sanonut, että olisi
kannattanut tulla aikaisemminkin”. Väkisin tulee mieleen, että mitä ne kaikki
muut ovat sanoneet. Yleensä positiivisistä asioista kerrotaan mielellään,
mutta negatiivisistä ei, etenkin jos kysyjä on joutumassa samaan
operaatioon. Toivottavasti tulkintani on väärä…?
Ainoa paikka mistä löytyy ihmisten kokemuksia on netin
keskustelupalstat. Niiden mukaan yli puolet leikkauksista on mennyt
jotenkin pieleen. Mm. Pekkarinen totesi, että niitä ei kannata uskoa, mutta
mitä sitten uskoa, kun muutakaan tietoa ei ole saatavilla. Olen kuitenkin melko
varma, että kertomukset ovat tosia. En keksi mitään syytä miksi ihmiset
tarkoituksella valehtelisivat tälläisistä asioista. Laitan näistäkin
muutaman liitteen mukaan, ne ovat nopeasti luettavissa läpi, vaikka osa vähän
pitkiä onkin. Ne kannattaa lukea senkin vuoksi, että niistä saa käsityksen
millaista tietoa potilaalla on käytettävissä ja millaisen tiedon varassa
potilaan on tehtävä päätös leikkauksesta.
LUOTTAMUS
Eilen vastaanotolla Pekkarinen sanoi, että itse ei kannata
näitä asioita miettiä, vaan luottaa hoitavaan lääkäriin. Kuinka hoitavaan
lääkäriin voi luottaa, kun
-
se vaihtuu jatkuvasti
-
leikkausten tuloksia
ei kirjata mitenkään
-
leikkausten tuloksista
ei saa tietoa
-
lääkäri, eikä
ilmeisesti kukaan mukaan teillä tiedä mitään vaihtoetoisista tavoista TURPille,
potilas joutuu itse hakemaan tietoa ja selittämään eri menetelmiä lääkärille
Asteikolla 0…10 mennään tällä hetkellä jossain 2
paikkeilla.
Pitkä tarina, mutta toivottavasti tästä päästään kunnialla
eteenpäin ja saadaan selvitettyä kaikki avoimet asiat ennen leikkausta.
Terveisin,
PP
Kirjeellä oli se vaikutus, että Teuvo Tammela pyysi minut jo
saman viikon perjantaiksi tapaamiseen. Toimitin hänelle
siihenastisen kirjeenvaihdon ja materiaalin etukäteen perehdyttäväksi. Samalla
yritin kysellä kuinka yhteydenpito sairaalan suuntaan saataisiin toimimaan:
Lähetän vielä tämän sähköpostin perään vielä 2 postia
sinulle tiedoksi. Ensimmäisessä on asiat, joita toivoin että viime
vastaanotolla olisi käsitelty. Toisessa, jälkeenpäin lähetetyssä, on
egyptiläisten tekemä tutkimus epTURPista. Aiheesta on julkaisuja myös mm.
USAsta ja Aasiasta, mutta monet niistä vaativat kirjautumisen, jonkun lehden
tilaamisen tai ovat maksullisia, joten niitä en ole hankkinut.
Nyt kun näyttää, että nuo kaksi sähköpostia eivät ole menneet
perille, niin mikä on oikea tapa olla yhteydessä lääkäriin? Teillä on
soittojärjestelmä, joka kerää soittopyyntöjä. Käytäntö on sen verran
erikoinen, että se varmasti karsii osan käyttäjistä, mutta ihme kyllä se
toimii. Se on positiivinen asia. Täytyy vain soittaa heti kahdeksalta aamulla,
muutoin järjestelmä tuntuu kovin helposti ilmoittavan että sen päivän puhelut
on jo varattu. Tällä pääsee hoitajatasolle asti. Sen jälkeen tulee muuri
vastaan. Kahdesti ole pyytänyt jättämään soittopyynnön lääkärille ja yhtä
monesti se on evätty; lääkärin kalenteri on jo täynnä. Kolmannella
kerralla kaivoin osastonhoitajan esiin ja sitä kautta sain soittopyynnön läpi.
Koska puhelimitse tavoittaminen oli melko mahdotonta,
yritin sähköpostilla. Ala-Lipastille olin lähettänyt aikaisemmin yhden postin
ja sainkin siihen vastauksen melko pian. Siksi uskoin, että myös jatkossa
postit menisivät perille. Mutta kun lääkäri taas vaihtui, niin eihän
sekään toiminut. Onko lähtökohtaisesti ajatuksena, että potilas ei saisi olla
yhteydessä lääkäriin vastaanottokäyntien välillä ja asiat tulisi hoitaa
vastaanotolla? Vastaanotolle on kuitenkin useiden viikkojen jono,
vastassa todennäköisesti uusi lääkäri ja lyhyt vastaanottoaika menee
tilannepäivitykseen. Lopputuloksena asiat etenevät äärimmäisen hitaasti ja kaikkien
aikaa menee turhaan hukkaan.
Mutta palataan tähänkin asiaan perjantaina.
Terveisin,
PP
Vielä ennen Tammelan tapaamista lähetin palautetta Pekkariselle.
Pyysin häntä täsmentämään kantaan tehtyä kirjausta todenmukaisemmaksi. Hän ei koskaan
vastannut sähköpostiini, eikä tehnyt kantaankaan mitään muutoksia.
Terve,
löysin
kanta.fi:stä kirjauksesi 25.6.2018 vastaanottokäynnistä. Mainitset siinä, että
käytiin ”seikkaperäisesti lävitse eturauhasen höyläys,
laservaporisaatio”.
En tiedä kuinka
paljon asialla on merkitystä, mutta lisäätkö tekstiin myös potilaan näkemyksen,
niin teksti ei jäisi kovin yksipuoliseksi:
Oma näkemykseni
on, että yllämainittuja asioita ei käyty juurikaan läpi. En tiedä vieläkään
kuinka eturauhaseni on tukkeutunut, missä kohdin on liikakasvua ja mistä ja
mitä vyöhykkeitä höylätään ja mitä ei ja miksi. Laservaporisaatiosta
käytiin läpi lähinnä vain sitä, toimiiko teidän kone vai ei. Suurin osa
ajasta kului siihen, kun yritin selvittää lääkärille kuinka tehdään siemensyöksyä
säästävä höyläys. Asian tuntemisen pitäisi kuulua oleellisena osana urologin
ammattitaitoon. Sovittiin, että lääkäri perehtyy asiaan ja toimittamiini
tutkimuksiin ja kommentoi niitä. Tutkimuksia kuitenkin lähtökohtaisesti
väheksyttiin.
Vaihtoehtoisista
hoitomuodoista ei ole kerrottu ja ilmeisesti niitä ei tunneta Taysissä ja ainoa
sairaalassa osattava hoito on höyläys. Etukäteen toimitettu kysymyslista
ei tavoittanut lääkäriä, koska lääkäri on vaihtunut joka käyntikerta. Samaa
asiaa oli hoitamassa jo neljäs lääkäri. Kysymyslista, jonka takia tulin
vastaanotolle, jäi käsittelemättä. Käynnistä päällimmäisenä jäi mieleen suuri
pettymys, turhautuminen, epätoivo ja pelko sairaalan osaamisesta.
Kaikki edellä
mainittu yhteensä, pitkät jonot ja niistä johtuva asian hidas eteneminen sekä
todeksi osoittautunut pelko sairaalan huonosta tietotaidosta muun kuin
perinteisen höyläyksen suhteen, ovat aiheuttaneet pitkään kestäneen
unettomuuden ja stressin ja sitä kautta osittaisen työkyvyttömyyden.
Hoidon aiheuttamat haitat ovat tällä hetkellä suurempia kuin itse hoidettavan
sairauden aiheuttamat.
Neuvottelu
Tammelan kanssa oli sinänsä positiivinen ja monia asioita selkiyttävä. Erityisesti
helpotti häneltä saamani tieto, että vaikka pahimmassa tapauksessa siemensyöksy
menetettäisiinkin, se ei vaikuttaisi mitenkään tuntemuksiin orgasmin aikana.Höyläys on aivan rutiinitoimenpide ja se on hyvin hallinnassa, hän sanoi.
Saksalaisessa epTURPin tutkimusraportissa oli yhden sen tekijöistä
sähköpostiosoite. Päätin rohkaistua ja kysyä suoraan lisätietoja herra
Alloussilta. Alla hänen vastauksensa.
Dear PP,
thank you for contacting.
I can understand that you are a bit uncertain because the colleague never heard about our technique.
However our technique was awarded in 2010 at the european congress of urology and 2011 in Germany.Unfortunately my former boss who invented that technique was not, well, politically very active. Furthermore he was not at an university anymore.
I can understand that you are a bit uncertain because the colleague never heard about our technique.
However our technique was awarded in 2010 at the european congress of urology and 2011 in Germany.Unfortunately my former boss who invented that technique was not, well, politically very active. Furthermore he was not at an university anymore.
We have data from patients after
epTUR longer than 60 months, no changes. They can still ejaculate and void.
However we don’t have published
these data yet.
Because the dogma is „resect the
prostate totally“ it is tough to challenge that point of view. But more and
more urologists, at least in germany, are recognizing this technique.
Complications are comparable to TUR-P because it uses the same devices, we just leave the important structures for ejaculation inside which are in general not obstructive at all, because these structure is not part of glandular tissue.
Complications are comparable to TUR-P because it uses the same devices, we just leave the important structures for ejaculation inside which are in general not obstructive at all, because these structure is not part of glandular tissue.
My former senior is performing this
operation, my former boss is still doing this kind of procedure, both of them
are in Saarland, Germany, and i do this kind of procedure, i’m in Basel
Switzerland. There is Prof. Michel in Mannheim, who was very curious about that
technique, but i don’t know if he performs the technique regularly.
I hope i could answer at least some
of your questions.
If you have any further question,
please don’t hesitate to contact me.
kind regards, Saladin alloussi
Kysyin vielä kokemuksia pitkäaikaisista tuloksista.
Dear PP,
not really, all we do is actually
just resecting the obstructive tissue and preserving the important structures
for ejaculation. we also have patients with not relapse after 10 years. however
if you want facts, unfortunately i cannot give you those, because we have not
evaluated them. and as you said 60 months is pretty long.
It is hard to change minds. I can
also understand their position, but all i can say is, that it works. I was once
invited to the european congress of sexual medicine with this issue. and there
is also a paper from 1999 in european urology from schahnaz alloussi.
maybe that will change their mind.
kind regards
Saladin alloussi
no worries, and if the professor
needs further informations, he can contact me as well.
kind regards