Heti vuodenvaihteen jälkeen sain kovan kuumeen ja virtsatessa ilmeni kirvelyä. Arvelin, että kyse
oli virtsatietulehduksesta. Minulla oli
vastaava ollut kymmenen vuotta aikaisemmin. Pääsin aloittamaan antibioottikuurin
heti. Kovaa kuumetta kesti pari päivää ja kolmantena päivänä olin jotenkuten
sellaisessa kunnossa, että pääsin käymään työterveyslääkärin vastaanotolla
tarkistamassa tilanteen. Vaikka antibiootti olikin jo tehonnut, määräsi lääkäri
minut vielä Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiapuun, Acutaan. Siellä piti
arvioida tarvitaanko suonen sisäistä antibioottia ja samalla urologi katsoisi
tilanteeni.
Acutassa
ensimmäinen koetus oli pysäköintipaikan löytäminen: ensiapuun tuleville oli
varattu vain muutama maksullinen paikka, jotka kaikki olivat täynnä. Kauempana oli vapaita paikkoja, mutta kaikki
olivat varattuina jollekin yritykselle tai muulle instanssille. Jätin auton
porttikäytävän kohdalle varmana sakosta, mutta siinä tilanteessa se tuntui aika
pieneltä ongelmalta. Pysäköinnin maksuautomaatissa oli ohjeet kuinka
kännykkään pitäisi ladata jokin sovellus maksamista varten. Tarvitsee aika
erikoista huumorintajua, jos kuvittelee että ensiapuun tuleva potilas alkaa ensitöikseen
asentamaan pysäköintiohjelmaa kännykkäänsä. Onneksi kolikotkin kävivät, mätin
laitteeseen kaikki mitä minulta löytyi.
Sisääntulo
Acutaan oli vaatimaton ja sotkuinen. Vastaanotossa varoiteltiin, että nyt on
ruuhkaa. Minut ohjattiin istumaan
penkkirivistöön kapealle käytävälle, jonka vastapäisellä seinällä oli isoja
ovia. Ovia oli 4..5 kappaletta, niistä tulivat mieleen teurastamon ovet. Kaksi ovista avautui verkkaiseen tahtiin,
ehkä vartin välein, muut pysyivät kiinni. Vieressä istui vanhempi mies, joka valitteli
kovaan ääneen saattajalleen vaivojaan, muut olivat hiljaa. Aikanaan minut
kutsuttiin sisään, todettiin että minulla on lähete, ja päästettiin huoneen
läpi toisesta ovesta ulos uuteen aulaan. Pitkässä, kapeassa aulassa istui kymmeniä ihmistä odottamassa. Vastapäisellä
pitkällä seinällä oli kaksi ovea, iso ja pieni.
Niiden takana olevissa huoneissa oli kirkkaat valot. Parin tunnin
istumisen jälkeen minut kutsuttiin pienempään huoneeseen. Siellä otettiin verikokeita. Sen jälkeen
minut ohjattiin taas istumaan. Olin ollut liikkeellä aamusta lähtien ja
iltapäivä oli jo pitkällä, joten nälkä rupesi vaivaamaan. Mitään kahvilaa ei
näkynyt, mutta odotusaulan nurkassa oli automaatti. Siellä oli kaksi kippuraksi
kuivunutta leipää. Otin niistä oikeanpuoleisen
ja pullon vettä.
Reilun
tunnin odotuksen jälkeen minut kutsuttiin isompaan huoneeseen. Huoneen isoa
ovea vastapäätä oli rivissä sänkyjä joiden välissä oli paperisermit. Minut
sijoitettiin yhteen niistä. Makasin
sängyllä puoli tuntia. Sitten pyydettiin
käymään WC:ssä ja käynnin jälkeen mitattiin ultraäänellä rakkoon jäänyt virtsa.
Kului tovi, kun topakka hoitaja tuli vierelleni ja käski ottamaan housut alas,
joku lääkäri jossakin oli määrännyt katetroinnin. Termin katetrointi olin
kuullut aikaisemmin, en muuta. Nyt se
selvisi ilman selityksiä, alapäästä työnnettiin letku sisään rakkoon, letkun
toinen pää meni nestepussiin. Makasin
siinä housut nilkoissa letku kiinni, toisella puolella rouva virtanen valitteli
kovaan ääneen alapäävaivojaan ja toisella puolella rouva mattilalla oli kovia
nivelkipuja, hän toivoi pääsevänsä tutulle osasto neljälle. Kaiken tämän aikana iso ovi oli odotussaliin
auki, yleisöllä oli nyt muutakin seuraamista kuin seinällä TV:stä tuleva tylsä
ohjelma. Yksityisyydestä, tietosuojasta ja ihmisarvosta ei ollut tietoakaan.
Pitkän
odotuksen jälkeen lääkäri saapui paikalle, nuori tomera nainen. Hän totesi,
että tulehdusarvot ovat laskemaan päin, voin mennä kotiin. Ainoa ohje oli, että kylmässä ei saa istua.
Mielestäni olen kyllä jo ohittanut sen iän, kun talvella kuralammikossa oli
mukava istua. Varsinaiset lähetteen aiheet, IV-antibiootit ja urologin
konsultaatio jätettiin täysin käsittelemättä.
Käynti
sinänsä Acutassa oli jo aika kokemus. Tilat olivat käsittämättömän epäkäytännölliset ja
ankeat, jonotusajat pitkät ja koko käynti oli loppujen lopuksi turha. Päällimmäiseksi jäi ihmetys, kuinka Tampereen
kokoisen kaupungin ensiapu voi olla näin alennustilassa.
