Potilasvakuutus, Palmbergin lausunto, Urologien koulutuksen taso

POTILASVAHINKOLAUTAKUNTA

Potilasvahinkolautakunnasta tuli postia. Lautakunta oli käsitellyt tapaukseni, asiantuntijana siinä oli Christian Palmberg, netin mukaan joku vaasalainen urologi. Lautakunnan puheenjohtajana toimi Jari Eskuri ja esittelijänä Satu Pallaskivi.

 

Päätös oli hämmentävä, en koskaan ole nähnyt niin paljon valheellista ja vääristeltyä tietoa kuin mitä tuossa päätöksessä oli. Kaikki dokumentoidut tosiasiat oli sivuutettu ja pelkästään yhden Taysin urologien kollegan, Palmbergin, lausunto ratkaisi asiassa.

Olin saanut Palmbergin lausunnon aikaisemmin luettavakseni ja siinä olleisiin selkeisiin virheisiin lähetettiin vastine lakitoimisto Potilasvahinkoapu Oy:n toimesta. Kaikki vastineessa esiin tuodut asiat on jätetty täysin huomiotta.

Esimerkiksi päätökseen on kirjattu: ”Ensimmäisessä leikkauksessa höyläystulos oli sellainen, mistä oli ennen leikkausta keskusteltu, eli eturauhasen kärkeen oli jätetty selvästi enemmän kudosta jäljelle kuin mitä normaalisti jätetään. Tämän toimenpiteen jälkeen siemensyöksy säilyi, mutta leikkauksella ei saatu parannusta virtsaamiseen”. Pahemmin ei voisi valehdella. Höyläys oli aivan selvästi sovittu tehtäväksi Alloussin epTURP menetelmällä, mutta Ala-Lipasti teki sen itse keksimällään tavalla. Alloussin menetelmässä eturauhasen kärkeen ei jätetä virtsankulkua tukkivaa kudosta. Virhe näkyy aivan selvästi toimenpiteen jälkeen otetusta tähystysvideosta.  Sitä voidaan verrata sekä epTURPin leikkausselostukseen että epTURPista olevaan esimerkkivideoon.  Tämä kaikki on päätöksessä sivuutettu!  Jos ensimmäinen höyläys olisi tehty oikein, ei toista olisi tarvittu ja kaikilta sen aiheuttamilta komplikaatioilta olisi vältytty.

 

Lausunnossaan Palmberg on jättänyt kokonaan käsittelemättä ensimmäisen höyläykseni. Soitin Palmbergille miksi hän ei ollut verrannut höyläystäni Alloussin ohjeisiin, jolloin tehdyt virheet olisivat selvinneet.  Palmberg sanoi (suostui sentään puhumaan kanssani, mikä sekin on jo ihmeellistä) että hän ei sellaisia tutkimuksia viitsi lukea. Ne ovat kuulemma verrattavissa ostos-TV:n rihkamaan. Menetelmää on kuitenkin tosissaan tutkittu ja sillä on saatu parannettua merkittävästi eturauhasen höyläykseen joutuvien miesten elämänlaatua.  Mielipide on käsittämätön lääkärille, jonka tehtävänä kuitenkin ensisijaisesti pitäisi olla parantaa potilaiden elämää. Vai kuuluuko urologien vain tehdä riskialtis höyläys, oli lopputulos sitten mitä tahansa? Potilaan elämä ei enää toimenpiteen jälkeen ole heidän murheensa.

Palmberg jatkoi vielä epTURPin moittimista ja totesi, että hän on käynyt lukuisissa konferensseissa, mutta ei ole asiasta kuullutkaan. Tuossa vaiheessa muistui mieleen omat konferenssimatkat, joihin joskus osallistui henkilöitä, joita ei juuri luennoilla näkynyt. Paikkakunnan viihdepalvelut olivat paljon mielenkiintoisempia.

____________

UROLOGIEN KOULUTUKSEN TASO

Minua oli pitkään ihmetyttänyt se, kuinka vähän urologit tiesivät eturauhasen höyläyksestä, sen komplikaatioista ja siihen liittyvistä, potilaan kannalta aivan ensiarvoisen tärkeistä, tutkimuksista. Tutkimusten tulokset eivät ole edes neljännesvuosisadassa ehtineet suomalaisille urologeille asti. Kysyin asiaa Tampereen Yliopistosta, joka on vastuussa lääketieteen koulutuksesta:

 

Hyvä rehtori Mari Walls,

teillä Tampereen yliopistossa on lääketieteellinen tiedekunta, joka kouluttaa lääkäreitä ja erikoislääkäreitä. Kokemuksieni johdosta olen huolissani teillä annettavasta urologian koulutuksesta ja sen tasosta.

TAUSTAA

Eturauhasen liikakasvua esiintyy miehillä n. 80%:lla ja noin 40% se aiheuttaa hoitoa vaativia toimenpiteitä. Liikakasvun hoitoon on olemassa lääkehoitoja, mutta ne eivät useinkaan ole kovin tehokkaita.  Perinteinen, vanhanaikainen hoito on eturauhasen höyläys. Se on huonosti hallinnassa oleva toimenpide ja se aiheuttaa hyvin usein pahoja komplikaatioita. Kuulun epäonnekseni itse tuohon ryhmään, jolle on tehty Taysissä eturauhasen höyläys.

Prof. TAMMELA

Ennen toimenpidettä kävin prof. Teuvo Tammelan vastaanotolla.  Hän kouluttaa myös teillä Tampereen yliopistolla urologeja.

Tammela aloitti vastaanoton kertomalla, että eturauhasen molemmilla puolilla on sulkijalihas, jolla säädellään virtsankulkua. Hän kertoi, että rakonpuoleinen sulkija mahdollistaa siemensyöksyn. Höyläyksessä tämä sulkija tuhotaan. Tammelan kertoma tieto on kuitenkin täysin väärä ja vanhentunut, Gil-Vernet on jo vuonna 1994 osoittanut, että rakonpuoleisella sulkijalla ei ole juurikaan tekemistä siemensyöksyn kanssa.

Tays:n käyttämässä ja Tammelan opettamassa höyläystekniikassa yleensä tuhotaan miehiltä siemensyöksy. Tämä on käsittämätöntä, koska on olemassa höyläystekniikoita, joilla siemensyöksy voidaan säästää. Niistä on julkaistu useita tutkimuksia ainakin jo vuodesta 1998 alkaen.  Tammela oli täysin tietämätön koko asiasta. Esimerkiksi saksalaisen Alloussin menetelmä on palkittu vuonna 2010 EAU:n (European Association of Urology – Euroopan laajuinen urologien kattojärjestö) konferenssissa ja seuraavana vuonna Saksassa.

Minulle oli alustavasti sovittuna kuumalla höyryllä tehtävä Rezum-hoito. Se on turvallinen ja käytännössä komplikaatioton. Tästä Tammela totesi, että se on niitä Ahon (Urologi Martti Aho) pelle peloton juttuja. Tays:n/urologian johto esti tämän hoidon toteuttamisen, vaikka menetelmän edustaja oli kahdesti varannut asiantuntijan ja laitteiston Taysin käyttöön.  Tämä kertonee Tammelan asenteesta ja kunnioituksesta potilaita ja heidän elämänlaatuaan kohtaan.

Vastaanotolla Tammela kertoi höyläyksestä: ”Höyläys on rutiinitoimenpide, joka on hyvin hallinnassa. Siinä ei ole mitään ongelmia. Siemensyöksyn menetys on aivan harmitonta ja tiedän täysin varmasti, että orgasmi säilyy entisellään”.  Uskoin mitä hän vakuuttavasti kertoi ja uskaltauduin toimenpiteeseen. En vielä tuolloin tiennyt, että minulle ei ole koskaan aikaisemmin valehdeltu pahemmin. Mainittakoon vielä, että sairaalalla ei ollut minkäänlaista seurantaa tai tietoa siitä kuinka toimenpiteet olivat onnistuneet.

Urologi Mika Ala-Lipasti teki höyläyksen Tammelan oppien mukaan. Se epäonnistui täysin ja virtsan kulku lakkasi kokonaan.  Kivut olivat käsittämättömän kovat.

Tarvittiin uusi höyläys. Se tuhosi orgasmin kokonaan ja tunnon isolta osin. Tyksissä todettiin myöhemmin höyläyksellä aiheutettu hermovaurio.  Lisäksi toinen höyläys aiheutti Peyronien taudin. Peyronien tauti syntyy, kun peniksen kudoksia vaurioitetaan jolloin vauriokohtaan muodostuu jäykkää ja paksua arpikudosta. Arpikudos aiheuttaa pahan käyristymän, tunnon menetyksen ja erektio-ongelman. Kaiken aiheutetun tuhon jälkeen hoitotoimenpiteeksi tarjottiin penisproteesia!

Tammela salasi tai oli täysin tietämätön kaikista näistä komplikaatioista. Myöhemmin on selvinnyt, että esim. Englannissa on tehty iso tutkimus (n=>4200). Sen mukaan höyläyksessä 50%:lla orgasmi tuhoutuu joko kokonaan tai osittain. Tutkimus on tehty jo vuonna 1994, arvostetussa British Medical Journalissa siitä on julkaistu artikkeli 1996. Olin yhteydessä yhteen tutkimuksen tekijään, prof. Embertoniin, ja hän kertoi tilanteen olevan edelleen aivan sama. Myöhemmin on esim. Aasiassa tehty vastaavia tutkimuksia samoilla tuloksilla.  Samoin on selvinnyt, että tutkimusten mukaan höyläyksessä Peyronien taudin riski kasvaa 16-kertaiseksi normaaliin nähden. Normaali on kirjallisuuden mukaan 3…10%. Yhdessä höyläyksessä riski on siis 48…160%.  Todennäköisyyslaskennan perusteiden mukaan kahdessa toimenpiteessä riski on kaksinkertainen, siis käytännössä varma. Sanomattikin lienee selvä, että tästäkään asiasta ei informoitu etukäteen. Taysissä käytetään toimenpiteissä isoa Ø9mm:n resektoskooppia, saksalaisessa Alloussin tutkimuksessa käytettiin Ø8mm, lasertoimenpiteessä Ø7.5mm ja Rezumissa vain Ø6.7mm resektoskooppeja.  Erot ovat merkittäviä, kun ajatellaan toimenpiteessä aiheutettuja vaurioita.

Tammelan oppien mukaan tehty eturauhasen ”hoito” siis tuhosi seksuaaliset toiminnot täysin. Samalla se tuhosi myös muun elämäni: tapahtuneesta on pian 3 vuotta, mutta en vieläkään pysty nukkumaan ilman unilääkkeitä, keskittyminen mihinkään on mahdotonta, työkyky on 1/3 entisestä, jäljellä on ahdistus, epätoivo, katkeruus…

 

YLIOPISTON OPETUS

Pyytäisin sinulta, tai lääketieteen opetuksesta vastaavalta henkilöltä, selitystä kuinka näin pahaan tilanteeseen on päädytty:

• Kuinka näin ammattitaidoton (ainakin tässä asiassa) professori voi kouluttaa uusia urologeja?  Sairaaloissa on tällä hetkellä mahdollisesti useita vuosikursseja epäpäteviä urologeja, höyläykseni tehnyt Mika Ala-Lipasti on siitä hyvä esimerkki.
• Professorin toimenkuvaan kuuluu seurata oman erikoisalansa kehitystä – miten on mahdollista, että edes 1990-luvun tutkimusten tiedot eivät ole rantautuneen Tampereen yliopistolle? Onko niin, että neljännesvuosisataan ei ole seurattu alan kehitystä?
• Kuuluuko lääketieteen opetuksen periaatteisiin, että uusia, potilaalle turvallisia hoitoja ei oteta käyttöön, vaan toimitaan yli 100 vuotta vanhoilla, hyvin riskialttiilla ja huonosti hallituilla menetelmillä?
• Tammela kysyi minulta ”miten voit olla noin fiksoitunut näin mitättömään asiaan ja teet siitä numeron?” Eräs toinen urologi sanoi, ”me olemme urologeja, meille eivät kuulu seksuaaliset toiminnot” ja lisäksi minulle on kerrottiin, että minun kannattaa totutella pikkuhiljaa luovuttamaan elämästäni. Olin tuolloin 58-vuotias. Toimenpiteen tehnyt Ala-Lipasti totesi: ”näitä sattuu, yritä pärjäillä”. 
  Kuuluuko Yliopiston lääkärikoulutukseen asenne, että kun erikoislääkäri hoitaa oman alansa ongelman kuntoon, ei ole väliä vaikka potilaan elämä muutoin tuhottaisiin.
• Mihin toimenpiteisiin yliopisto aikoo ryhtyä asian korjaamiseksi ja opetuksen tason parantamiseksi
  

 

 

Alla saamani vastaus. Täysin ympäripyöreätä ja merkityksetöntä tekstiä aivan yleisellä tasolla. Näyttää selvältä, että mitään parannusta asiaan on turha odottaa:

Kiitos yhteydenotosta. On valitettavaa kuulla tyytymättömyytenne hoitotoimenpiteisiin.

Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Yliopiston tulee varmistaa, että tutkimuksessa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Tutkimuksen ja opetuksen vapaus on erikseen turvattu lailla. Opetuksen sisältö nojautuu yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa tehtyyn tutkimukseen. Yliopistoilla on velvollisuus arvioida omaa toimintaansa ja perustehtäviensä toteuttamista. Yliopistojen ohella niiden toiminnan arviointia toteuttaa muun muassa Korkeakoulujen arviointineuvosto. Se toimii riippumattomana arviointielimenä opetus- ja kulttuuriministeriön yhteydessä. Yliopistojen on säännöllisesti osallistuttava myös laatujärjestelmiensä ulkopuoliseen arviointiin. Laatujärjestelmien avulla ylläpidetään ja kehitetään koulutuksen ja muun toiminnan laatua.

Yliopisto-opetus perustuu aina tieteelliseen tutkimukseen, jonka tulee täyttää tutkimuseettiset ja muut laatukriteerit. Yksittäistapauksen perusteella ei voida tehdä yleistyksiä taikka opetusta koskevia johtopäätöksiä, vaikka palautteenne onkin arvokasta ja se on käsitelty tiedekunnassamme.

 

Ystävällisin terveisin,
Tapio Visakorpi
dekaani, lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta